Pupulaiseni pomppivat nyt vihreämmillä nurmilla ja jättivät suuren ikävän ja tyhjän kodin. Nipsun korvatulehdus paheni, molemmat korvat olivat kaikista hoidoista huolimatta täynnä tulehduseritettä. Niinpä oli pakko antaa neidille armopiikki. Samana iltana Seikku meni todella huonoon kuntoon. Toisella kerralla päivystyksessä maksasta löytyi kasvain. Ilmeisesti Nipsu piti kaverin sen verran hyvällä tuulella, ettei antanut oireille periksi Nipsun eläessä.

Tein kaverilleni kiitokseksi eläinlääkärikyydeistä pienen muiston:

Sain jälleen käytettyä varastosta lankoja pikkutytön tunikaan ja pöksyihin. Ensin tein tunikan.

Tässä edestä:

Ja takaa:

Lankoina Nalle aloevera ja kukkakimppu. Ohje tähän löytyy uusimmasta Novitasta, koko 80 cm.

Kun lankaa jäi, tein tunikalle kaveriksi pöksyt:

Koska pinkkiä lankaa ei ollut tarpeeksi, muokkasin ohjetta vähän. Lahkeet voi kääntää ja kasvaessa suoristaa.

Tässä vielä koko asu:

Ja tottakai kuvausapulainenkin ilmaantui paikalle.

Nämä egyptiläiset kirjoneulelapaset päätyvät pukinkonttiin:

Ohje on Ullasta ja lankoina Sisu ja Mayflower. Jos olisin tehnyt ohjeen mukaisesta langasta, olisi tulos ollut järkyttävän iso.....

Tässä nuppuseni kaivaa tunnelia:

Tai ainakin kuvittelee kaivavansa. Iän myötä  kaivuinnostus senkun vaan lisääntyy ja kaikkein mieluisinta on pissaisten laatikkopurujen kaivelu ja viskely.

...tai sukkaheijastimet. Sain viime jouluna lahjaksi heijastavaa lankaa ja ajattelin tehdä siitä itseni näköisen heijastimen. Koska olen tänä vuonna tehnyt paljon sukkia, tuli heijastimesta tämän näköinen:

Heijastinlankaa olen käyttänyt vihreissä osissa.

Heijastinvaikutus vähän vilkkuukin tässä salamalla otetussa kuvassa:

Ja Seikku tuli tapansa mukaan ihmettelemään mamman kotkotuksia.

Nyt tuli joulukorttikuume yhdessä flunssakuumeen kanssa. Joskus olen jossain nähnyt kaulahuivikortteja ja tainnut itsekin niitä tehdä. Nyt iski inspiraatio jälleen:

"Kaulahuivit" on neulottu ohuista villalangan jämistä kakkosen puikoilla ja siirretty koktailtikuille. Niitä olen vähän lyhentänyt ja liimannut päihin helmet. Miniatyyrilankakerät on tehty mehupillin pätkien ympärille.

Kumpi antaa periksi?

Puput kerjäävät toisiltaan paijausta. Useimmiten Seikun kantti kestää pidempään. Tämä tilanne kuitenkin päättyi niin, että Seikulta meni hermo ja se vähän ärähti, minkä seurauksena Nipsu otti hatkat.

Jäännöslankojen tuhousprojekti jatkuu....

Mari-tossut Neulomolaisten sukkakirjasta:

Lankana näissä on seiskaveikka. Tein hieman ohjetta suuremmat, kun ajattelin, että sopisivat miehelle. Mutta kuinka ollakaan... Huolimatta perinteisesti isosta käsialastani olivat juuri sopivat omaan jalkaan. Ja minullako iso kavio?

Myös Neulomolaisten sukkakirjasta ovat nämä pikkutytön sukat:

Näissäkin lankana on seiskaveikka.

Pikkutytön myssy Ravelryn ohjeella:

Lanka on nalle aloeveraa. Tein vähän isomman kuin ohjeessa, mutta taitaa silti olla liian pieni sille jolle oli tarkoitettu.... Vähän näitä koko-ongelmia näköjään.

Mussukat vahtii pöydän alla, kun äiskä tekee hommia:

Ja jos huonetta vaihtaa, nämä seuraavat perässä.

Nyt suppispiirakkaa syömään!

Taas sain aikaiseksi pienen koirulin kirjasta Ami ami dogs:

Seikkukin tuli otusta ihmettelemään:

Aikalailla on samanlaiset kuvioinnit koiralla ja pupulla... Kovasti on ukkeli huomionkipeä, nytkin tökkii koko ajan nilkkaa, että sais rapsutuksia.

Hauskat pingviinisukat kirjasta Fab feets and cosy toes:

Lankana käytin Fabelia, paitsi oransseissa kohdissa on Tico ticon jämiä. Saapi nähdä, kenen jalassa nämä pingviinit vilistävät, sitä ei ole vielä päättänyt.

Ja kukat on menneet taas parempiin suihin:

Alkaa olla aika ankean näköisiä.....

Kerran parvekkeelle päästyään neiti nöpönenä ottaa kesästä kaiken irti. Parvekkeelta löytyy herkkuja:

Ja siellä voi joutua myös kiipeliin.. Uteliaana tyttönä Nipsu tutkii joka paikan ja päätyi lopulta tuolille. Ja alas ei sitten uskallettukaan enää hypätä. Tällä kertaa en kuitenkaan tehnyt luiskaa, vaan nostin typyn alas. Tarttis vissiin henkilökohtaisen avustajan...

Tässä myös vähän lisää näitä kesäkortteja:

Kesällä aina jossain vaiheessa tekee mieli tehdä kortteja. Tällä kertaa tuli tällaisia kissamaisen viehkeitä:

Nipsu ei ole tänä kesänä uskaltanut hypätä parvekkeen kynnykseltä alas toisen silmän sokeuduttua. On vaan reppana kökötellyt kynnyksellä ja haistellut ulkoilmaa. Eilen sain kaveriltani vinkin laittaa joku lauta luiskaksi ja tänä aamuna heti kokeilinkin sitä. Sitten onkin ollut menoa ja meininkiä koko aamun:

Typy on rampannut ees taas ulos ja sisään, tutkinut partsia, syönyt kukkia jne. Kiitos Annalle vinkistä! Parveke oli edellisessä asunnossa Nipsun lempipaikka.... Jännä juttu muuten, että sisälle päin uskaltaa hyvin tulla, vaikka korkeusero on suunnilleen sama kuin ulospäinkin.

Ilonalle ompelin Suuren käsityölehden 3/2007 kaavoilla tämän söpön takin.

Edestä:

Ja takaa:

Napit ovat Tallinnan tuliaisia:

Ja nappien alta löytyy vetoketju:

Kangas oli paksua ja niin tiivistä, että onnistuin katkomaan monta neulaa ompelukoneesta..... Lopputulokseen olen kuitenkin suht tyytyväinen. Takki pääsee saajalleen viikonloppuna. Toivottavasti on sopiva.

Nuppuset aamunokosilla. Pupsit nukkuvat vanhetessaan näköjään koko ajan enemmän.

Tänään tuli tehtyä vielä yks muna. Se olikin suuritöisin, vaikka on pieni. Helmiä on niin paljon ja ne lisätty yksitellen.

City-puput aamiaisella:

Pääsiäisen ja sairastelun innoittamana väkersin pari pääsiäismunaa:

Seuraavat kaksi olen tehnyt joskus aikaisempina vuosina:

Ja tässä kaikki munat samassa kuvassa:

Pienemmissä on sisällä maalattu styrox-muna ja isommissa muovimuna. Munat on päällystetty sekalaisilla lasihelmillä oman mielen mukaan.

Ja sitten sukat, jotka ovat odottaneet kuvausta monta päivää:

Ohje on kirjasta: Think outside the sox ja lankana Fabel.

Luulisi meiltä löytyvän mukavampiakin nukkumapaikkoja....

Tarkoituksena oli virkata mansikkapipo Ilonalle(ainiin, Ilonahan onkin jo iso tyttö....). Mutta ensimmäisestä versiosta tuli niin jättikokoinen, että pyöri jopa minun isossa nupissani. Seuraavasta tuli sitten pieni ja kolmannesta ehkä sopiva. Tässä kaksi viimeisintä:

Ja takaa:

Mansikoista tuli vaaleanpunaisia, koska minulta ei löytynyt punaista puuvillalankaa. Pipojen ohje on Suuresta käsityölehdestä, heinäkuu 2000, tosin runsaasti pienennettynä ja muutenkin muokattuna. Takaliehuke on minusta hauska ja suojaa niskaa palamiselta.

Olen vihdoin saanut laitettua kuminauhan dinopaidan kaveriksi tuleviin peruspöksyihin:

Mukavaa pääsiäisenodotusta kaikille!

Tämä on siis ollut valmiina ja jopa viimeisteltynäkin jo useamman viikon. Mutta nyt sain vasta kuvattua:

Lankana sininen Puro Batik, jossa oli raivostuttava määrä solmuja. Melkein teki mieli lähettää Novitalle takaisin.

Mistähän puput noita ruuveja oikein irrottelee....?

En ole vielä saanut selville. Toivottavasti eivät ole sängystä, sen alla kun aika paljon aikaansa viettävät.......

Annen blogin innoittamana neuloin jämälangoista pari kalapipoa:

Ensin tällainen iloisenvärinen. Tarkoituksena oli tehdä lapselle sopiva, mutta tulikin aikuiselle. Pipo löysi kyllä jo omistajan.

Sitten vähän ohuemmista langoista Väiskin päähän sopiva.

Ilonallekin on pipo tulossa, on jo itse asiassa viimeistelyä vaille valmis.

Vihreä kukkaronsu sai vihdoin viimein kaverikseen pinkin fantin. Se Odotteli päättelemistä monta viikkoa.....

Molemmat fantit on jo adoptoitu uusiin koteihin.

Äiskän kullannuput:

Seikku ja Nipsu ovat nykyään työntämässä kuononsa joka paikkaan. Piristyivät kummasti, kun Höpö muutti uuteen kotiin, eivät oikein koskaan tulleet juttuun.... Äiskällä kyllä on pikkupirpanaa kovasti ikävä.

En ole vähään aikaan ehtinyt blogia päivittää.... Mutta tällaista on valmistunut:

Yksi Tilda-pupu lisää mummille.

Neljä kappaletta Tilda-enkeleitä. Kuvat on taas oikein huippulaatua Jotenkin noi jalat tuppaa kiertymään. Kovasti oli hommaa noissa.

Neuletakki itselle, lankana Novitan Nalle aloe vera.

Nipsu varasti lautaseltani appelsiinin palan ja Seikku tuli tietysti katsomaan, mitä herkkua on tarjolla. Ei kuitenkaan Seikulle kelvannut appelsiini, epäluuloinen otus kun on. Puput eivät ole aikaisemmin syöneet appelsiinia.

Käytiin kaverin kanssa kirppiksellä ja mukaan tarttui tällaisia ihanuuksia:

Ompelukoneella olen saanut aikaiseksi muutaman pupun. Lupasin joskus vuosi sitten tehdä pari mummilleni, että saa antaa serkuille lahjaksi. Tässä ne nyt vihdoin viimein ovat:

Äskettäin puhjenneen astman ja pahentuneen heinäallergian vuoksi joudun luopumaan muruistani. Höpö-pupu etsii uutta eläinrakasta kotia. Neiti täyttää 10.2. vuoden, on steriloitu, sisäsiisti ja erittäin seurallinen. Höpö on tottunut olemaan vapaana, mutta vilkkaan luonteensa takia tarvitsee valvontaa.....

Seikku ja Nipsu ovat jo sen verran vanhoja ja Nipsu lisäksi sairas, että niille yritän vielä tarjota leppoisat eläkepäivät.

Ja minä kun olin ajatellut, että minulla on aina kani, ne kun ovat niin ihania...

Kolme jämälankahiirulaista on tullut valmiiksi:

Kovin paljon ei noihin lankaa kulunut, kun ovat sen verran pieniä, mutta jotain keränloppuja sai käytettyä....

Vanhoista hahtuvalanganjämistä innostuin huovuttamaan pipon:

Pipo on tehty Ullaneuleen Miau-pipon ohjetta mukaillen. Laitoin reilusti enemmän silmukoita ja kerroksia, ja käytin kaksi kertaa koneessa, kun jäi aluksi liian isoksi. Nyt on sopiva ja taatusti lämmin.

Tässä minun pikku söpöläiset päivätorkuilla:

Siinä niin söpösti makoilevat poski poskessa ja aina välillä nuolastaan kaveria vähän korvasta.

Joulut on takana ja uusi vuosi edessä. Koko joulunajan olen ollut niin kipeänä, etten ole konetta saanut auki. Jotain on kuitenkin tullut pikkuhiljaa näperreltyä.

Pikkusiskon innoittamana sain Sylvi-takin valmiiksi:

Kuvat eivät ihan tee oikeutta takille. Oli pakko ottaa ne lattialla, kun ei oikein onnistunut itsensä kuvaaminen takaapäin.... Lankana oli Tallinnasta tuotu Rowan ja Dalegarnin Baby ull. Pituutta olisin takkiin toivonut hiukan lisää, mutta se varmaan venyy käytössä. Ja yltää se kuitenkin pepun alle...

Rose mohair-paita Novitan ohjeella:

Käytin pienempiä puikkoja kuin ohjeessa, koska en halunnut läpinäkyvää puseroa. Langat olivat vuodentakaisesta alesta peräisin.

Sitten hiiripariskunta jämälangoista:

Alkaa noita pikkukeriä olla niin paljon, että saattaapi tulla jämälankajuttuja jatkossa enemmänkin....

Seikku oli yhdessä lempipaikoistaan joulutorkuilla, kun Nipsu tuli viereen jotain hääräämään... Poju ei ole vielä jaksanut asentoaan vaihtaa, et josko sais jatkaa unia...

Tällä kertaa väkersin pikkuisen huopahauvan:

Seikku ja Nipsu oli tosi söpösti yhtä aikaa vessassa, niinkuin aina... Nipsu ehti kuitenkin ottaa hatkat, kun kuuli kameran käynnistysäänen ja Seikku sitä tietysti vähän hätkähti:

Joulukuu on jo pitkällä ja huisketta riittää joka rintamalla. Tässä viimeisiä käsitöitäni:

Kahdet sukat pukinkonttiin. Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua, että sukkia on neulottu riittämiin.......

Säärystimet itselle. Tässä ne toimivat Väiskin irtohihoina. Kaulassa pojulla on vyyhti Vironvillaa. Lankaa, lankaa! Väiskikin ymmärtää hyvän päälle. Leikki tohkeissaan mohairlankakerällä.

Ostin Höpölle pehmopupun leikkikaveriksi. Yllättäen villiviikarista sukeutuikin hellä pupuäiti:

Höpöläinen on nuollut pehmopupun jo moneen kertaan ja varsinkin pää ja häntä alkaa olla jo aika lähmäsiä. Pitää kait kohta laittaa pesukoneeseen..... Höpö-parka ei ole päässyt toteuttamaan itseään Seikun ja Nipsun kanssa. Enää en edes yritä yhdistää pupuja, kun aina tuloksena oli täysi rähinä.

Tässä muutama kuva pupujen touhuiluista. Höpö on vielä nuori ja melkoisen kekseliäs. Vakiopuuhaa on sohvien ja mattojen pureskelu, mutta paljon muutakin neiti on ehtinyt harrastaa.

Kolmen kuukauden ikäisenä neiti aloitti pesänrakennuksen. Ensin hamusi suuhunsa mahdottoman kasan heinää ja lähti sitten etsimään sopivaa pesäpaikkaa. Samoihin aikoihin aloitti myös merkkaamisen ja pari kuukautta kuljinkin rätin ja imurin kanssa. Viisikuisena vein sen steriloitavaksi ja sen jälkeen on hieman rauhoittunut. Ainakaan ei enää merkkaile.

Tämä jättinalle on ollut yksi pupujen lempparileluista. Tässä Höpö:

Ja Nipsu pikkutyttönä samoissa puuhissa:

Ruokakippo on yksi maailman tärkeimmistä asioista. Siitä kannattaa pitää kiinni. Tässä Nipsu:

Ja Höpö:

Ja onnistuu se syöminen näinkin:

Sohvan valloitus:

Valitettavasti Höpölle tuli myöhemmin porttikielto sohvalle. Se kun kuvitteli, että sohva on sen yksityisomaisuutta. Tuli kynsimään ja puremaan, jos joku erehtyi istumaan siihen ja kaiken huipuksi alkoi tekemään reikiä sohvaan. Jalatkin sohvasta piti ottaa pois, kun neiti meni alakautta sohvan sisälle ja teki pesää selkänojaan. Nyt ei sitten ole sohvalle mitään asiaa......

Yhdessä pötköttely on ihanaa!

Jostain syystä mattojen väli oli pupuille erityisen mieluinen paikka makoilla.

Ja välillä pötköteltiin perätysten:

Kaikki puput ovat viihtyneet parvekkeella ja orvokit ovat maistuneet:

Aina pitää ittensä änkeä mahdollisimman ahtaisiin paikkoihin, joista ei sitten pääse kuin peruuttamalla pois:

Kirjahylly, sänky ja moni muu asia on tullut tutkittua. Ja välillä leikitään liito-oravaa ja yritetään erilaisia hyppyjä. Joskus onnistuu ja joskus......

Häkissä ei yleensä huvittaisi olla:

Mutta olosuhteiden pakosta sinne joutuu, kun mamma menee töihin ja myös yöksi. Nipsu ja Seikku saavat yleensä päivisin olla vapaana, mutta Höpö tekee niin paljon tuhoja yksikseen, että joutuu telkien taakse, kun mamma ei ole kotona.

Mutta iltaisin pötkötellään tyytyväisenä lattialla ja vaaditaan PALJON mamman huomiota.

Innostuin tekemään muutaman helmikortin.

Ensin tein tällaisen, ehkä joulukortiksi sopivan. Tässä helmet on liimattu alustaan, joka on ensin kohokuvioitu ja ommeltu.

Ja sitten tällaisen, jossa helmet on yksitellen ommeltu alustaan. Jo oli aikaa ja hermoja kysyvää puuhaa.....

Sitten syntyi vielä nämä kolme, jonka jälkeen siivosin työpöydän korteista ainakin toistaiseksi. Nyt loppui kärsivällisyys tähän hommaan.

Neulottua on myös tullut, mutta työt on vielä viimeistelemättä.

Kukkuu, sanoi Nipsu pienenä.

Väiskille(=Väinö=siskoni poika) tein alpakkalangasta tällaisen pipon:

Liikkuvaisesta mallista oli kovin hankala saada kuvaa, jossa koko pipo olisi näkynyt....

Ja sitten jo aikaisemmin tekemäni slipari. On näköjään nyt sopiva:

Lankana Nalle ja ohje jostain Novitasta.

Höpön koivet kurkki niin söpösti pöytäliinan alta, että oli pakko napata kuva. Kameran ääni häiritsi pupuparan unia sen verran, että heräsi ja kömpi sitten närkästyneen näköisenä esille. Tuo tuolilla nukkuminen on muuten aika vaarallista, kerran meinasin istua päälle, kun en huomannut....

Siirryin Novitan blogista tänne vähän vapaammille vesille. Kauaa en ehtinyt Novitallakaan olla, nämä tietokonejutut kun eivät oikein ole alaani. Eikä aikakaan oikein tahdo riittää koneen ääressä istumiseen... Esittelen aluksi muutamia viimeisimpiä käsitöitäni ja joitakin vanhojakin.

Hihallinen poncho:

Sydänsukat pukinkonttiin:

Virkattu amigurumipupu:

Flower power-norsu:

Kukkasukat itselle:

Ja sitten joitakin vanhempia töitäni.

Joskus tuli tehtyä tilkkupeitto:

Helimtöitä ja koruja:

Frivolitea:

paperinarukukkia:

Ja tiffanyakin tuli kokeiltua:

Ja sitten ne kanit:

Nipsu ja Seikku, parhaat kaverukset. Nipsu on 3,5-vuotias ja Seikku 5. Nipsulle puhkesi kesällä diabetes ja toinen silmä on jo sokeutunut. Vielä kuitenkin elää ihan leppoisaa kaninelämää.

Höpö, puolivuotias typykkä, varsinainen täystuholainen.....